Opiskelijastipendiaattien näkemyksiä tulevaisuudesta

 

Pirkanmaan Agronomit jakaa vuosittain alan opiskelijoille stipendin tai stipendejä. Stipendiä hakiessa opiskelijan toivotaan esittävän yhden tai kahden arkin mittainen näkemys Agronomiliiton edustamien alojen tulevaisuudesta Pirkanmaalla tai ajatuksia omasta ammatillisesta tulevaisuudestaan. Stipendit ovat taas haettavissa – tässä on viime vuoden stipendiaattien tulevaisuuden näkemyksiä.

Taru Luomajärven näkemys

Agronomiksi valmistuminen on kunnia. Opintojen alusta asti on ollut selvää, että opintojen aikana tarkoitus on verkostoitua ja kerätä kokemusta tulevaan työelämään. Agronomit toimivat hyvin monipuolisissa tehtävissä maatalouden- ja maaseudun parissa edustaen kuitenkin tiivistä yhteisöä. Pirkanmaan kokoiseen maakuntaan mahtuu laaja skaala maataloutta. Itse olen kotoisin Pohjois-Kurusta, jossa olot ovat karummat kuin eteläisellä Pirkanmaalla. Nyt kun valmistuminen on käsillä, oma suunta ja kotitilan vaiheet ovat johtaneet siihen tilanteeseen, ettei maanviljelyksen jatkaminen ole todennäköinen tai järkevä vaihtoehto. Tämä ei toki tarkoita, ettäkö se silti olisi poissuljettu mahdollisuus. Olen aktiivisesti kuluttanut aikaa oman osaamisen ja tavoitteiden kartoittamiseksi, minkä perusteella myös työnhakua lähestyin. Työelämä näyttäytyy näin opintojen loppuessa monipuolisena joukkona mahdollisuuksia, etenkin jos on valmis työn perässä muuttamaan. Pirkanmaalla agronomin osaamista vastaavat työtehtävät eivät runsaudellaan hakijaa huimaa. Joko tämä johtuu siitä, että työllistyttyään agronomit viihtyvät tehtävissään todella hyvin eivätkä siksi halua tehtäviä vaihtaa tai sitten tarjolla vaan ei ole määräänsä enempää agronomin töitä. Olisin mieluusti palannut Viikistä suoraan Pirkanmaalle, mutta alan varteenotettavia työpaikkoja ei juuri tarjolla ole ainakaan näin heti valmistumisen yhteyteen ja siksipä kesätyön kautta kokemus karttuu nyt toisaalla. Toivottavasti mahdollisuus palata pysyvästi Pirkanmaalle avautuu lähiaikoina tai viimeistään edempänä uralla.

Tulevaisuus Agronomiliiton edustamilla aloilla on taatusti vaiheikas, mutta täynnä mahdollisuuksia; Suomihan kasvaa ruuasta niin kuin jok’ikinen ihminenkin. On tärkeää kouluttautua, kehittää alaa ja rakentaa kestävä tulevaisuus. Erityisesti omassa maakunnassamme.

Jenni Parviaisen näkemys

Millainen tulevaisuus on maataloudella? Millainen tulevaisuus on tutkimuksella ja kehittämisellä? Siinä kaksi kysymystä, jotka pyörivät päässä näin eduskuntavaalien jälkeisenä aamuna. Yliopistossa opiskelevana sitä pohtii tulevaisuutta usein. Varsinkin kun ikää on jo 36 vuotta ja perhe elätettävänä. Maatalous on usein otsikoissa, mutta harvemmin mitenkään positiivisesti. Viime aikoina myös tukijat ja tutkimustyö on saanut osakseen paljon väheksyntää. Tällä hetkellä näyttää, että Suomeen saadaan hallitus, joka aikoo leikata koulutuksesta ja tutkimuksesta. Väkisinkin mieleen tulee paljon kysymyksiä ja paljon pelkoja siitä, millainen se tulevaisuus tulee olemaan. Ilmastonmuutos etenee, juuri ilmestyi IPCC:n raportti, joka ei sekään ollut mitenkään kovin positiivinen, enää lämpenemistä ei saada pysymään 1,5 asteessa. Äkkiseltään tuntuu, että monet asiat ovat pielessä. Maataloutta syytetään usein hyvinkin paljon kasvavista päästöistä, niin ilmaan kuin ravinnepäästöistä vesistöihin. Harvemmin kuitenkaan mainitaan sitä, että maataloudella ja metsätaloudella voitaisiin sitoa ilmasta hiilidioksidia kasvien avulla maaperään. Erilaisilla viljelytoimilla voitaisiin vähentää eroosiota, ravinnehuuhtoutumia, lisätä monimuotoisuutta sekä parantaa maatalouden kannattavuutta. Tutkimuksella pystytään löytämään uusia toimintatapoja, uusia kasveja ja uusia rehuja sekä opitaan kuinka mikäkin viljelytoiminto vaikuttaa maan hiilivarastoihin. Löydetään niitä keinoja, joilla asioita voidaan muuttaa.

Itse koen, että tulevaisuus tulee olemaan haastava, niin Pirkanmaalla kuin koko maailmassa. Säiden ääri-ilmiöt vaikeuttavat maanviljelyä joka paikassa. On äärimmäistä kuivuutta, rankkoja sateita, eroosiota ja taudit ja tuholaiset lisääntyvät. Juuri siksi nyt on tärkeää, että on tutkimusta ja tutkijoita, jotka etsivät vastauksia. Vastauksia siihen miten kasvit tulevat selviytymään, mitkä kasvit pärjäävät, miten eroosiota voidaan estää ja miten maaperän eliöt vaikuttavat hiilen sidontaan, näin esimerkkeinä. Maataloudessa voidaan muokata viljelytapoja, voidaan esimerkiksi vähentää kyntöjä, lisätä monilajiset nurmet viljelykiertoihin ja voidaan käyttää kerääjäkasveja sekä pitää pellot kasvipeitteisinä läpi vuoden. Maan mururakennetta pystytään parantamaan ja tiivistymiä ehkäisemään oikea-aikaisilla toimilla ja koneiden painojakaumia säätelemällä. Teknologia tarjoaa hurjasti uusia mahdollisuuksia satelliittidatan ja droonien muodossa.

Maataloudella on mahdollisuus olla muuttamassa maailmaa, se vain vaatii sen, että tutkittua tietoa saataisiin viljelijöille ja tiloille. Yksi helppo tapa ohjata ja ohjeistaa on maataloustuet, niiden kautta pystytään kannustamaan viljelijöitä tekemään erilaisia parantavia toimia. Tukikausi vaihtui juuri ja ymmärrykseni mukaan paljon enemmänkin olisi voitu tehdä.

Toinen iso asia on se, että viljelijät saisivat työstään sellaisen korvauksen kuin siitä kuuluisi saada. Sen avulla monet varmasti haluaisivat kehittää tilaansa ja tuoda uusia oppeja käytäntöön. Nykyisin monet tilat sinnittelevät, jolloin uusien asioiden käytäntöön ottaminen ei ole ensimmäisenä mielessä.

Tutkimusta ja osaamista tarvitaan, sitä tarvitaan nyt ja sitä tarvitaan myös tulevaisuudessa. Maatalouteen tarvitaan osaajia, tarvitaan niitä, jotka uskaltavat uida vastavirtaan ja kokeilla. Tarvitaan koetiloja ja hulluja ideoita. Niiden kautta löytyy vastauksia, löytyy toivoa siitä, että tämä meidän maapallomme ei täysin kärvenny ja kaikki lajit kuole sukupuuttoon. Tietenkin yksi iso ajuri kaikessa on raha. Harvoin kukaan on halukas tekemään mitään ilman, että siitä hyötyy jotenkin ja yleensä se hyöty on rahallista. Pirkanmaalla on onneksi paljon kiertotalouden yrityksiä ja osaamista, sillä kiertotalouden ja luonnonvarojen säästämisen kautta löytyy varmasti monia hyviä keinoja vähentää päästöjä.

Itse haaveilen urasta tutkijana ja varsinkin maaperän eliöihin ja ekosysteemeihin liittyvänä tutkijana. Maaperä on se mistä kaikki maataloudessakin lähtee ja siitä tiedetään vielä kuitenkin todella vähän. Kun ymmärrämme pohjan ja perustan voimme oppia uusia tapoja vaalia sitä ja parantaa jo tuhottuja osia. Maaperä on kiehtova todella monimuotoinen ja paljon elämää sisältävä ekosysteemi. Sen tutkiminen on mielestäni tulevaisuudessa todella tärkeää.